Remppa vai muutto?

Viime viikot on menneet kaappeja tyhjätessä. Tyttöjen siirtyessä ensi vuonna jo yläasteelle, voi paljon leluja ja tavaroita jo laittaa pois. Saatiin tytöt innostumaan kaappien tyhjentämisestä lupaamalla heille tavaroiden ja vaatteiden myynnistä saadut rahat. Projekti on edelleen kesken ja porukka alkaa jo väsyä lattialla lojuviin kasoihin. Maanantaina pitäisi saada joulusiivoukset tehtyä ja joulukuusi tuotua sisälle, joten nyt vaan pitää jaksaa pinnistää vielä viimeiset.

Poikanen ei ymmärrä tästä touhusta yhtään mitään. Hän vain onnellisena pyörii jaloissa ja keräilee syliinsä niin paljon tavaraa kuin vaan mahtuu, ja kuljettelee niitä muiden riemuksi ympäri asuntoa. Yläkerta onkin siitä syystä vähän niinkuin kiellettyä aluetta poikaselle. Onneksi hänen omat touhunsa ovat alakerrassa, niin ei hänen rutiininsa rikkoudu.

Meillä on ollut käden vääntöä siitä, jäädäänkö tähän taloon, vai haettaisiinko tonttia ja alettaisiin rakennuttaa taloa. Olen surkeasti jäämässä häviölle ;). Itse kaipaisin yksikerroksista taloa, jossa tytötkin olisivat meidän kanssa samassa kerroksessa. Nyt he häviävät alakertaan omiin touhuihinsa ja minun ja poikasen touhut ovat kaikki alakerrassa. Jospa parin päivän päästä saadaan unohtaa tämä pinnalla ollut asia joulun ajaksi ja keskittyä koristeluihin, herkutteluun ja yhdessäoloon. Tytöillä on vielä yksi koe koulussa ja muutama koulupäivä jäljellä.

Löysin tänään joulumarkkinoilta poikaselle Salama McQueen pipon. Poikasen mielestä hahmon nimi on Salama vik viin. Hän on siihen ja Ryhmä Hauhun vallan ihastunut. Hän on viimeisen päälle autopoika. Aamulla, kun hän herää, pitää ensimmäisenä avata ikkunaverhot ja tarkistaa, onko vastapäisen naapurin autot ja oman pihan autot paikalla. Sitten mennään portaille avaamaan joulukalenteripussi. Hän laittaa jo valmiiksi tutin sivuun, jos pussissa sattuu olemaan rusinarasia.

"Kato äiti, paku!"

Isosiskot pitää hyvää huolta <3!

Aina kaksi tai kolme autoa mukana :)

Löysin muuten hyvän ajatuksen jostain lehdestä:

"If you want to know where your heart is,
look where your mind goes when it wanders."

Omat ajatukseni ovat viime ajat olleet tavararöykkiöissä. Ei ehkä ihan hyvä juttu :D! Maanantai, tule jo :D!

Ihanaa joulunodotusta sinulle <3!

Isosti joulua

Eilen oltiin joulukonsertissa. Poikanen istui ihmeen rauhallisesti sylissäni koko konsertin ajan. Tuijotteli ensin ympärillä olevia ihmisiä, sitten kuoroa, sitten valkokankaalla vaihtuvia kuvia. Edes eväitä ei kysellyt, kunnes itse päätin kysyä, haluatko Muumi-patukkaa ja halusihan hän. Muumi-hedelmäpatukat on lähes parasta, mitä poikanen tietää uh'unin jälkeen.

Joulu alkaa joulukonsertista. Se alkaa piparien leipomisesta, jouluvalojen ripustamisesta. Joulu on siis nyt alkanut. Tytöt leipoivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa piparit ihan itse poikasen avustuksella. Tänään laitan vielä viimeiset jouluvalot. Sitten alkaa jouluruokien valmistaminen pakkaseen yhdessä naapurinrouvan kanssa. Joulun aika on ihan parasta!

Tämä onkin ensimmäinen joulu, kun poikanen tajuaa jotain joulusta. Oikein odotan sitä, kun hän saa avata ensimmäinen joulukalenteripussinsa. Ainakin hän oli ihan tohkeissaan, kun sai ystävältäni yllätyspussin meidän kotona järjestetyissä naperopikkujouluissa.

Poikasella alkaa olla jo aika monta kaveria. Osa on samanikäisiä ja osa vähän vanhempia. Hänen kanssaan alkaa pystyä jo leikkiä, kun hän osaa aikalailla sanoa jo kaiken. Siinä on kyllä puolensa ja puolensa :). Kun lähdetään kuntosalille, takapenkiltä kuuluu "ei jumppaan, ei leikkimään", vaikka hän tosi hyvin siellä leikkipaikassa viihtyykin :).

Yksi päivä lähdettiin parin kaverin ja heidän samanikäisten lastensa kanssa Vaasaan junalla. Junamatka meni aivan loistavasti, kun koko vaunu oli meitä lukuunottamatta tyhjä. Lapsoset sai touhata koko junamatkan häiritsemättä muita. Seuraavalle junamatkalle on suunnitelmissa lähteä ilman lapsia. Sitä ja joulua odotellessa <3!

Poikanen sai myös painella muotteja ja maistella taikinaa :).

            

Poikanen on pehmoinen <3

  

Olet mulle

Poikanen on niin kovin sosiaalinen, että on aivan innoissaan, kun saa huomiota suloisessa karhuasussaan. Huomattiin kylläkin juuri, että ruskea karhuasu jää jo lahkeista pieneksi. Sellainen pieni taapertaja se on suloisessa karhuasussaan, että piti eilen käydä tilalle toinen. Tytöt valitsi tällä kertaa poroasun. Saa nähdä, pukeeko hän sen yhtä mielellään. Pukeminen ei ole nimittäin poikasesta yhtään mukavaa, ja hänet saa puettua helpoimmin karhuasuun. Aina olisi hyvät autoleikit kesken, kun pitäisi jonnekin lähteä. "Äiti leikkii autoilla, ittuu tähän." Yritetäänkin välillä pitää kotipäiviä, ettei poikasen tarvitsisi lähteä minnekään.

Viime yönä poikanen jutteli unissaan toisesta siskosta ja banaanista. Muisteli varmaan sitä, kun sisko kuori hänelle mandariinin ja sitten vielä antoi yllätykseksi banaania. Äitin piti sitten antaa "lisää yllätysbanaania":). Poikanen on onneksi avoin lähes kaikille uusille mauille, mutta jos joku ei maistu, niin hän heittää sen minun lautaselle. Välillä keitossani ui esim. pensasmustikoita.

Joka vuotisiin jouluperinteisiin kuuluu, että puuhastelen tytöille joulukalenterin. Tavarakalenterin lisäksi on vielä pitänyt tehdä aina toiselle tytöistä suklaakalenteri, kun hänellä on maidoton ruokavalio. Tavarakalenterit on jo valmiina, mutta suklaakalenterista ei ole vielä mitään olemassa. Ajattelin jo jotenkin pääseväni sen tekemisestä, kunnes tyttö aamulla kertoili, kuinka ihanaa on, kun äiti tekee hänelle suklaakalenterin. Vieläköhän suklaat ehtii tilata netistä... Poikanen nukkuu vielä, niin ehkä ehdin tarkistaa, löytyisikö mitään. Ei sittenkään -siellä hän jo huhuilee sängystä "äiti!". Aika käynnistää siispä tämän päivän touhut :).

Olet minulle niin rakas pieni poikanen!

                 

Tällainen jääkarhuasukin löytyy :)

 Leikkien lumoissa.

"Hymyile poikanen."

Makoisat maidottomat, gluteenittomat ja sokerittomat muffinit

Poikanen on jo niin monena päivänä toivonut uh'uneja, että eilen päätin leipoa niitä lisää, kun edelliset oli kaikki jo syöty. Eilen leipomistani mustikkamuffineista tuli niin hyviä, että poikanen ahmi niitä kovalla vauhdilla heti kaksi. Ajattelin laittaa reseptin tänne, jos joku haluaa kokeilla. Etsin netistä sokerittoman muffinin ohjeen ja tein siitä omanlaisen version.

Poikasen mustikkauh'unit

3 munaa
3 dl omenahilloa
1,5 dl neitsytoliiviöljyä

1,5 dl tattarihiutaleita
1,5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
2 dl gluteenittomia jauhoja
0,5 dl pellavansiemeniä
3 tl leivinjauhetta

1 dl kookosjuomaa
4 dl mustikoita

Rikoin munien rakenteen vatkaimella, vatkasin sekaan hillon ja öljyn. Sekoitin kuivat aineet omassa kulhossaan ja vatkasin munaseokseen. Sitten lopuksi kookosjuoma ja mustikat. Uuni 200 astetta 20 minuuttia.
_ _ _ _

Minulla on tapana tehdä valmiista resepteistä lähes aina oman näköisiä ja koska meillä on perheessä pari maidotonta ja yksi gluteeniton, niin yleensä kaikista pitääkin itse muokkailla meille sopivia. Enpä ole tainnut epäonnistua missään leipomiseen liittyvässä (ainakaan omasta mielestäni :) ), joten aika hyvin valmiita reseptejä uskaltaa muokkailla.

Alkuperäisessä reseptissä, minkä netistä löysin, oli omenahillon tilalla 1,5-3 dl hunajaa. Öljy oli mikä tahansa öljy, mutta minä tapaan käyttää neitsytoliiviöljyä. Kaurahiutaleiden tilalla siinä oli kauraleseitä, tattarihiutaleiden tilalla oli kaurajauhoja. Gluteenittomia jauhoja oli puoli desiä vähemmän, eikä pellavansiemeniä ollut lainkaan. Koska lisäsin jauhoja, lisäsin alkuperäisestä reseptistä poiketen myös kookosjuomaa, josta ajattelin tulevan lisämakua. Alkuperäisessä nesteenä oli 2 rkl sitruunamehua.

Tänään leivomme niitä lisää, koska omenahilloa jäi vielä jäljelle :).

Ei tästä nyt ihan ehkä näe, miltä ne muffinit näytti valmiina :D.

Uh'unia

Pieni poikanen on nyt 1 vuotta ja 8 kuukautta ja täynnä toimintaa. Tämän hetken villitys on matkia perässä, mitä ihmiset puhuvat, joten pitää hieman katsoa, mitä sanoo. Yksi ilta hän alkoi katsella metsään ja hokea "tulipalo", kun puhuimme ystävän kanssa lenkillä aiheesta. Sanavarasto kattaa jo aikalailla kaiken, mitä hän päivittäin tarvitsee. Hän lausuu sanat selkeästi, tosin jotain konsonantteja on korvattu. Ambulanssi on ambulantti ja Bemari on Bemami, vaikka hän osaa kyllä s- ja r-kirjaimenkin. Jäljellä on muutama hauska vauvasana, joita ei olla haluttukaan opettaa vielä oikein, kun ne on vaan niin hellyttäviä. Yksi niistä on uh'unia, joka tarkoittaa sokeritonta muffinia. Toinen on "paito paito", joka on mantelijuomaa ja "käpijä", joka tarkoittaa kävelemistä.

Viime kuussa olimme koko perheenä Espanjassa. Tytöille se oli viides kerta suunnilleen samoilla nurkilla, poikaselle ihan ensimmäinen. Melko paljon kommelluksiakin matkalla sattui, mutta pääasiassa matka meni hyvin ja nautittiin lämmöstä ja uimisesta. Poikanen tykkäsi uida altaalla ja meren rannalla keräillä pieniä kiviä pikkuisiin kätösiin. Matkalta jäi käteen uusi maku, vauvojen gluteeniton keksi, ja nyt hän luulee saavansa aina keksiä, kun on vieraillekin keksejä tarjolla.

Edelleen ihmetyttää, miksi toinen tytöistä pystyy syödä Espanjassa mitä vaan saamatta minkäänlaisia oireita. Hänellä on maidoton ja Fodmap ruokavalio. Olisi pitänyt pakata matkalaukullinen maitoa mukaan. Olisi siitä ainakin hetkeksi riittänyt. Muutenkin meillä on ollut pinnalla ruokavalion tärkeys, kun jo kolmella meistä on erityisruokavalio käytössä. Nyt pitäisi opetella kolmannenkin ruokavalio, jotta saisi koko perheelle yhden ruoan aikaiseksi. On pakko siirtyä kasvipainotteiseen ruokaan tai sitten yksi kokkaa itselleen joka päivä oman ruoan. Kurkuma ja mustapippuri on myös terveyssyistä jokaisen ruoan mausteena.

Päivät matkan jälkeen on mennyt minulla itsensä kehittämisessä (salilla ja opinnoissa), poikasen kanssa touhatessa, talon tavaroiden läpikäymisessä (paljon pois ja äkkiä :D ) ja kaikenlaisissa muissa touhuissa. Nyt pitäisi jostain päästä vähentää, kun aika ei vaan riitä kaikkeen ja ystäviäkin pitäisi ehtiä nähdä. Niin se on vaan asioiden arvottaminen edessä aina aika ajoin, kun lipsuu omista päätöksistään. On vaan niin paljon mielenkiinnon kohteita ja kun tätä energiaakin on, tosin ei sitäkään loputtomiin, liika on aina liikaa :).

Katse suuntautuu tulevaan. Nyt nautitaan kuitenkin tästä hetkestä, tehdään niitä asioita, mitkä on tällä hetkellä akuutteja ja tärkeitä, ja sitten katsotaan, mitä seuraavaksi. Jossain vaiheessa tulee eteen poikasen hoitoon vienti. Sitä ollaan onneksi harjoiteltu muutamana kertana viikossa kuntosalin lastenhoidon merkeissä. Silti se varmaan ottaa koville. Poikanen kun on niin äidin pieni poikanen :) <3!

Eläintarhassa.

 Keräämässä kiviä.

Vauhtipoikanen ja aina niin hyvän tuulinen :)

Jokin sinun ilmeessäsi

Pienen pieni poikanen; miten paljon iloa oletkaan tuonut meidän elämään. Jokainen päivä on täynnä hauskoja yksityiskohtia, hassuja sanoja ja sanontoja, uuden opettelua. Sinun ilmeessäsi on jotain erityistä. Osaat lohduttaa ja ilahduttaa pelkällä katseella ja olemassaolollasi. Kun oli yksi oikein kiireinen päivä ja laitoin sinua autoon istumaan, katsoit minua silmiin ja sanoit, "äitin pieni poikanen, rakas". Ja kun päästiin perille, sanoit vielä, että "ihana". Muistutit minua siitä, mikä on tärkeintä. Se olet sinä rakas, ihana poikanen, tytöt ja kaikki tässä lähellä.

Osaat myös vaatia. Otat peukalosta kiinni ja pyydät "ittumaan" ja näytät, mihin pitää istua. Viisaat sormella ja sanot "tänne" tai "tuonne", etkä anna suunnasta piiruakaan periksi. Annat kirjat ja sanot "katotaan tätä". Pidät huolta siitä, että sinut huomioidaan ja otetaan keskusteluun mukaan. Tiedostat, että olet ihminen siinä missä aikuisetkin. Tiedät, että sinua rakastetaan ja että kelpaat juuri sellaisena kuin olet.

Pahaa ei saa koskaan kokonaan pois, mutta hyvää voi lisätä. Hirveän viisas ajatus, joka on kantanut monta päivää ja jonka yritän jatkossakin muistaa. Joka päivä tapahtuu niin paljon hyviä ja ihania asioita. Joka päivä on mahdollisuus rakentaa uusia kauniita muistoja. Painaa vaikka mieleen nuo pienet pulleat kädet ja pehmoisten hiusten tuntu. Ja suu, joka menee hämmästyksestä pyöreäksi ja toteaa "oho" tai "wau".

Isosisko opettaa

Osaan syödä jo lusikallakin, mutta joskus on kiva syödä sormin :).

No oon mä aika söpö :) <3

Muista muistaa

Tässä kesän kuluessa olen huomannut, että on oikeasti aika paljon asioita, joita pitää muistaa joka päivä. Mitä kuitenkin eniten haluaisin muistaa, on tämä hetki. Jokainen hetki. Otan paljon kuvia ja videoita, että en unohda. Yritän kirjoittaa myös päiväkirjaa välillä. Mutta aina ei ehdi. Siksi yritän painaa hauskoja asioita ja hyviä hetkiä mieleeni, mutta jonnekin ainakin osa sieltä häviää.

Haluan muistaa hetken, kun poikanen tippui käsieni päälle riippumatosta, keräsi hetken itseään ja tuumasi tyynesti, että "apua". Tai sen hetken, kun hän istui Kleinbussissa ja väänteli tyylikkäästi rattia ja pärisi "prumprum". Tai kun oltiin kylässä ystävien luona ja hän työnteli onnessaan leikkiruohonleikkuria pitkin pihaa ja piiloleikeissä paljasti iskän piilon ihmettelemällä, miksi iskä makaa maassa ja hoki "isi, isi, isi". Tai kuinka hänellä on jatkuvasti pieni keppi toisessa ja pikkuauto toisessa kädessä. Tai kuinka hän vetää torkkupeittoa pitkin lattiaa ja välillä menee sen päälle mammimaan. Tai kuinka ihanasti hän antaa pusun poskelle tai miten söpösti hän vilkuttaa ja sanoo kaikille "moi". Tai kuinka hän osaa pyytää päästä potalle, osaa jo hienosti laskeutua ja kiivetä rappusia ja laskea liukumäkeä. Ja kuinka hän ei suotu sanoa toisen isosiskon nimeä, vaikka osaa lähestulkoon kaikki muut sanat ja kutsuu molempia kaksosista samalla nimellä. Se on jotain hänen omaa huumorintajuaan :D.

Haluan muistaa hetken, kun tytöt ottavat poikasen aamulla syliinsä ja painavat posken hänen pehmoista poskeaan vasten. Kun he kävelevät käsi kädessä pieni napero vierellä. Kun he hyppivät poikasen kanssa trampalla. Kun he naurattavat poikasta ja hän kikattaa. Kun tyttöjen hyvä ystävä leikkii ihanasti poikasen kanssa.

Haluan muistaa hetken, kun tytöt leikkivät yhdessä ja nukkuvat vierekkäin. Kun he antavat halauksen ja pusun poskelleni. Kun he kertovat, miten paljon minusta välittävät. Kun sanon illalla, että väsyttää, he ottavat kädestä kiinni ja komentavat sänkyyn ja tulevat peittelemään.

Haluan muistaa tämän hetken, sillä juuri tämä hetki on tärkeä ja arvokas! Kaikki tärkeä on ihan tässä lähellä: perhe, sukulaiset ja ystävät <3. Ja vielä on ihanasti kesääkin jäljellä.

                  

Summer Bucket List

Näin kesällä havahtuu siihen, että autossa on penkkejä liian vähän. Miten mukava olisikaan napata joku tyttöjen kaverikin mukaan, kun lähdemme ajelemaan jonnekin päin tekemään jotakin mukavaa. Tytöt tuossa jo miettivät, että jätettäisiinkö iskä pois auton kyydistä, vai menisivätkö he kaverin kanssa kolmestaan junalla määränpäähän. Viikon päästä pihaan ilmestyy jonkin sortin pikkubussi, mutta sillä ei taideta uskaltaa kovin kauas lähteä. Tai pitäähän sille antaa ensin mahdollisuus näyttää, mihin se pystyy, mutta vielä ei luottoa ole kovin paljoa. Miehen harrastus on vallannut koko pihan, vaikka olen kuinka yrittänyt asettaa volkkarien määrälle rajoja. Aina löytyy joku helmi jostain, joka vielä mahtuisi kokoelmaan. Salaa toki olen itsekin asiasta innostunut ja suunnitellut jo tyttöjen kanssa Café Muffinin pitämistä seuraavan kerran Kleinbussissa :).

Poikanen on jo täysin myyty autoille. Eilen hän valitsi vaatekaupassa autopaidankin, jota en hennonut jättää ostamatta. Hän niin haltioissaan raahasi sitä ympäri kauppaa ja hoki "auto" ja "Maatti" (=Martti) vuoronperään. Poikasella ei ole pehmolelua, jonka kanssa hän menisi nukkumaan, vaan sen sijaan pikku nyrkissä on pikkuauto. Vaikka poikanen on kehittynyt kovaa vauhtia ja oppii koko ajan uusia juttuja ja sanoja, hän on silti vielä äitin pieni poikanen. Kaurajuoma juodaan vielä tuttipullosta sylissä ja samalla katsotaan kirjaa. Poikanen tuumaa silloin, että "paito, paito" ja "katotaan". Ja niin me sitten katotaan.


                  


Tytöt täytti jo 12-vuotta. Vielä sai äiti ja isä olla synttäreiden aikaan kotona. Saa nähdä, koska tulee se aika, kun meidät hätistetään pois :). Äitini auttoi synttärivalmisteluissa ja leipomisessa, joten tänä vuonna pääsin vähän helpommalla. Synttäreiden teemana oli karkkisynttärit.

Kesän alussa laadittiin perheen yhteinen Summer Bucket List. Siitä ollaan saatu toteutettua vasta yksi kohta: mökkeily vaarin ja mummun kanssa :D. Tytöt ovat tosin tehneet jo monenlaista, kuten olleet parilla kesäleirillä. Minulla alkukesä meni flunssan sairastamiseen. Miehen kesäloma alkoi vasta tällä viikolla, joten molelta osin meidän kesä on vasta alussa :). Alettiinkin sitten urakoimaan kivoja asioita. Tänään tytöt opettelivat ajamaan mummolassa päältäajettavalla ruohonleikkurilla ja paappa uskaltautui heti kyytiinkin. Listassa on vielä monenlaista kuten Tallinnan reissua ja lähimatkailua. Pääasia, että kotona tehtävä arkinen puuhastelu ei haukkaa liian suurta osaa kesästä. Kotona ehtii olla kyllä sitten taas myöhemmin. Nyt paistaa aurinko ja nautitaan siitä :)!

Ihana ei riitä

Selailin juuri Pinterestiä ja törmäsin yhdessä kuvassa olevaan kylttiin: "All Because Two People Fell in Love".  17 vuotta takana naimisissa oloa. Poikasen ansiosta aika on kuitenkin alkanut ikäänkuin alusta. On aivan kuin olisi edelleen yhtä nuori kuin tyttöjen ollessa vauvoja. Mutta toisaalta huomaa kuitenkin omaavansa aivan erilaista elämänkokemusta kuin silloin. Asiat eivät stressaa samalla lailla ja huomaa luottavansa enemmän siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Ja jos eivät itsestään järjesty, niin osaa tehdä jo asioille jotain, eikä vain jää odottamaan, että aika korjaa.

Opiskelutkin ovat sujuneet aivan erilailla kuin silloin, kun opiskeli ensimmäistä ammattia. Nyt tietää jo niin monesta asiasta, että pystyy heti löytämään jonkin tilanteen, mihin asiaa voi soveltaa. Esseiden kirjoittaminenkin on sujunut kuin itsestään, kun on aina jotain, mihin peilata teoriaa. Muutama ystävä on jo täyttänyt 40 ja lisää on tulossa perästä. Tuntuu vielä kaukaiselta, mutta ei se loppujen lopuksi enää niin kaukana ole. Ensi vuonna on miehen vuoro.

Tuumasin tässä illalla miehelle, että on tuo poikanen vaan niin ihana. Tv-huoneesta kuului toisen tytön ääni, joka totesi, että ei ihana riitä. Poikanen on jotain niin söpöä, pehmeää ja mahtavaa :). Joka ilta sitä pitää käydä tuijottamassa ja yrittää painaa mieleen se tuoksu, se pehmeys ja se söpöys. Se tyyli, millä hän kävelee, kun ei vielä edes osaa juosta. Ja ne kaikki hassut jutut. Nyt hän osaa jo kertoa, jos tulee pipi ja näyttää, minne pitää puhaltaa. Ja hakee kengät ja hatun, kun haluaa ulos ja sanoo "kiikkaa kaakkaa". Ja kun on kerran kesä, niin sukkia hän ei kerrassaan suostu enää laittaa jalkaan. Ja syöttötuolissa pitää istua niin, että jalat on pöydällä. Ja paito, paito, paito pitää juoda tuttipullosta jonkun sylissä niin, että tuijotetaan koko aika toista silmiin. Ja harjoitellaan vimmatusti sanoja. Ei sen niin väliä on rusina tutiija ja leipä eipä. Pääasia, että tulee ymmärretyksi :D.

Mieskin malttoi näköjään tulla volkkarikuplan kimpusta autotallista, niin ehkä kerron hänelle, että kaikki tämä on siksi, kun kaksi ihmistä kerran rakastui toisiinsa :).

Minä olen aika mahtava poikanen :)

Paapan sylissä juomassa kaurajuomaa

Isosiskot keinuttaa lakanassa

Boo!

Ravintolapäivän kahvilanpito oli tytöille taas niin mieluista. Onneksi sattui hieno ilmakin. Tänään kyselin heiltä, mikä heistä tulee isona, niin kuulemma kahvilanpitäjiä ja ihmettelivät, että enkö muka sitä tiennyt. No nyt ainakin tiedän :). Mikäs siinä. Kuulostaa aivan mukavalta työltä.

Poikasella on ollut useita korvatulehduksia ja nyt edessä on korvien putkittaminen. Korvalääkäri ihmetteli kovasti, kun poikasella on jo laaja sanavarasto, vaikka ei kuulemma ole kuullut kuukausiin kunnolla. Kuulo onneksi paranee samantien, kun putket on saatu korviin. Uskon, että sillä seikalla, että meillä kaikilla muilla perheenjäsenillä on melko kantavat äänet, on jotain sen kanssa tekemistä, että hän on silti oppinut paljon uusia sanoja. Niitä hän käyttääkin jo sopivasti komentelemiseen: paito, paito, paito! (= maito = kaurajuoma), poi (=pois), tutti, kiikkaa kaakkaa ja kenkä. Siinäpä eniten käytetyt komennot. Ja tämä poika kyllä tietää, mitä hän haluaa. Uhmaa odotellessa :D.

Päivät on täynnä hauskoja tilanteita, joita pitäisi muistaa kirjoittaa ylös, ennen kuin ne unohtaa. Poikasella on esimerkiksi hauska tapa tulla yhtäkkiä jostain ja huutaa boo (=böö). Yksi päivä mentiin kirjastolle ja hän hurmasi jonkun ikkunan takana olevan naisen vilkuttelemalla ja hymyilemällä söpösti, eikä hän millään olisi malttanut jatkaa matkaa. Hän hakee kovasti kontaktia varsinkin aikuisiin ja väläyttää mitä ihanimman hymyn ja useimmiten saa samanlaisen takaisin. Sydän meinaa sulaa, kun hän tulee halaamaan, aijaamaan tai antamaan pusun tai menee viltin päälle lattialle ja sanoo "mammii".

Ilmat ovat olleet kohtuukehnot, mutta eipä ole ainakaan harmittanut lähteä aamulla salille tai opiskella, kun poikanen nukkuu. Eiköhän se auringonpaistekin sieltä tule.

Ensin peiton alle piiloon ja sitten BOO!

Lainattiin vähän tyttöjen pantaa :)

Mä tykkään hiekkaleikeistä!

Kevään parhaat

Poikasen isomummilla on kauneuden näkemisen lahja. Ollaan oltu isomummin kanssa vaunuttelemassa nyt keväällä muutaman kerran. Hän osaa näyttää poikaselle kaikenlaista sellaista, minkä ohi olisin itse vain kävellyt. Lähellä olevaa jokea on ihmetelty monesta eri kohdasta. Vettä on räiskitty kepillä. Muurahaisia on otettu käteen katsottavaksi. On nähty kukat, linnut koirat ja muut luonnon ihmeet. Pitäisi itsekin paremmin osata katsella ympärilleen.

Poikanen oli pari viikkoa kipeänä ja oli kovin takertuvainen. Hän ei vieläkään osaa päästää irti ja leikkiä itsekseen, vaan varmistaa, että joku meistä on vähintään metrin päässä. Muuten tulee itku ja hän tulee perässä. Tai sitten se on joku vaihe, kun pelkää jäädä yksin. Onhan se toki söpöäkin, kun toinen tarraa kaikin voimin jalkaan kiinni tai nostaa kädet ylös ja pyytää syliin, mutta pitäisi sitä saada jotain tehtyä kotonakin :).

Tänään tytöt ja poikanen pääsevät mummin ja paapan kanssa sirkukseen. Jokaiselle pakataan omat eväät. Tytöille sirkus on samanlainen joka vuotinen perinne kuin ravintolapäivänä järjestämämme Café Muffini. Niitä kysellään monta kuukautta etukäteen. Molemmat osuu tänä vuonna lähekkäin. Kahvilaa on valmisteltu jo parisen viikkoa ja leipominen on vielä edessäpäin. Tytöt osallistuvat itsekin aina leipomiseen ja leivottavat suunnitellaan aina yhdessä. Nyt ehdoton ykkönen oli mutakakku. Se on niin tyttöjen herkkua. Tervetuloa tyttöjen kahvilaan la 20.5. klo 10-14! Mukana myös Emma's and mama's kioski.

Ystäväni teki aivan ihanan pipon ja tuubihuivin poikaselle. 

Kyllä nyt kelpaa kevään tulla :).

Keksin laittaa poikasen kirjat tarjottimelle. Siitä 

ne on helppo ottaa, ja levittää pitkin lattioita :D

Koevedos mutakakusta kahvilaa varten. Maistui :)!

Hei, mä tiedän tämän

Minä, jolla ei ole ollut koskaan mitään allergioita, olen saanut kaksi lasta, joiden ruokavalion kanssa saa ihmetellä suuntaan jos toiseen. Niin kauan menee hyvin, kun vältetään maitoa, vehnää ja sokeria ja erinäistä listaa vähän vähemmän ongelmia aiheuttavia ruoka-aineita. Yksi näistä on banaani. Jos maha on poikasella kunnossa, niin se ei toimi ja banaania ei oikein voisi antaa, ettei maha mene entistä enemmän tukkoon. Mutta anna olla, jos poikanen näkee banaanin. Kädet ojentuu ja menee nyrkkiin, ojentuu ja menee nyrkkiin ja koko poika taipuu banaania kohti ja kuuluu tihenevään tahtiin "pukapuka". Miten siinä voi olla antamatta sitä banaania? No ei voi olla antamatta.

Poikanen haluaa joka päivä näyttää, että hän kyllä tietää tämän ja tämän asian. Olin yksi päivä hänen kanssaan vaatekaupassa. Jätän hänet aina rattaineen kauemmas tiskistä, että hän näkee, mitä siellä tapahtuu. Häntä kun kiinnostaa niin mahdottomasti ihan kaikki. Sieltä rattaista hän joka kerta sitten kommentoi "noin!", kun myyjä piippasi vaatteita ja lopuksi hän totesi "hyvähyvä!, kun vaatteet oli saatu pussiin. Poikanen yritti selväsi sanoa, että hän kyllä tietää, mitä siellä tapahtuu, kun hän on kyllä ennenkin käynyt kaupassa :D.

Eilen oltiin tyttöjä käyttämässä hammaslääkärissä. No ei poikanen todellakaan malttanut pysyä sylissä, kun oli aivan välttämättä päästävä katsomaan, mitä siellä penkissä oikein tapahtuu. Ja ei riittänyt yhden tytön suuhun katsominen, kun piti nähdä toinenkin. Kuulemma vuoden päästä tulee poikaselle kutsu hammastarkastukseen. Voi vaan kuvitella sitä kysymysten määrää, mikä siitä seuraa :).

Mä vähän keitän tätä kuplaa.

                                     Joo, mä pääsin iskän mukaan peliin. Oli eväät ja kaikki.


                 
                                    Kirjastossa on kiva seurata muiden lasten touhuja.

Suukkoja

Oli ihan hauska lukea omia kirjoituksia :). En ole aiemmin niitä selaillut, mutta nyt löysin kirjoittamieni blogitekstien joukosta yhden luonnoksen, mikä oli jäänyt julkaisematta ja piti tarkistaa, olenko kuitenkin kirjoittanut aiheesta aiemmin. Onhan tässä monenlaista tapahtunut vuoden aikana.

On helpompi kirjoittaa asioita koneelle kuin käsin paperille. Olen silti vaalinut käsin kirjoittamisen taitoa ja silloin tällöin kirjoitellut lasten päiväkirjoihin asioita. Tytöillä on peräti yhdet kirjaset täyteen kirjoitettuna. Toiset kirjaset ovat täyttyneet hitaampaa. Pitäisi sitäkin yrittää tehdä useammin. Ei vaan aika meinaa riittää.

Nyt osaa jo vähän sanoa, mistä poikanen pitää. Ruokaa pitää antaa ensin pieni lusikallinen, ja pitää näyttää, mitä siellä kipossa oikein on. Jos ruokaa laittaa suuhun noin vain, niin reaktio on ruoan työntäminen suusta ulos. Poikanen pitää suukottelusta. Tytötkin tykkäävät suukotella häntä ja hän kikattaa kovasti, kun se on niin hauskaa. Poikanen pitää koirista, traktoreista, kiikkumisesta ja sylissä olemisesta.

Poikanen on samanlainen höpöttelijä kuin siskonsa. Juttu alkaa kulkea heti aamulla silmät auki saatua. Sanoja alkaa olla varastossa jo useampi kymmen ja tulee jo kahden sanan lauseita. Kävelykin on viittä vaille plakkarissa. Ensi askeleet on tällä viikolla otettu. Että kyllä se vaan kasvaa, ei voi mitään :D. Ja voi niitä hiuksia. Ne on ihan pellavaa. Sitä pientä päätä on niin ihana nuuhkia ja sitä vasten on ihana painaa poski.

Huhtikuu on siinä mielessä raskas kuukausi, kun siihen mahtuu pikkuveljen kuolinpäivä, syntymä- ja nimipäivä. Ajatukset pyörivät välillä väkisinkin monenlaisessa synkässä. Pelko on läsnä ihan erilailla kuin ennen. Muistan kyllä toisaalta senkin ajan, kun tytöt olivat vauvoja. Silloinkin murehdin kaikenlaista mitä en ollut aiemmin edes miettinyt. Oli niin suuri vastuu pienistä ihmisen aluista. Joten sitä samaa sekoittuu varmaan nyt tähänkin tilanteeseen.

Miten ihanaa onkaan, kun aurinko on sulattanut jo lumet pihasta. Pitää päättää nyt vaan keskittyä kaikkeen positiiviseen ja odottaa innolla kesän tuloa. Silloin pieni vaippapeppu jo kävelee tai juoksee kovaa vauhtia eteenpäin. Saa laittaa hänelle vähän vettä vesileikkejä varten ja antaa hänen ottaa kiinni saippuakuplia. Mutta sitä ennen vietetään pääsiäistä. Mitähän mukavaa sitä niille päiville keksisikään :)... Ainakin poikanen on kuulemma lähdössä tyttöjen kanssa virpomaan :D.

Hei, mä voin äiti auttaa.

Kiikkuu kaakkuu.

#Marilta

Oltiin eilen miehen kanssa viettämässä kahdenkeskistä laatuaikaa Markkinointi-iltamassa. Oli muuten hyvä koulutus! Koulutus oli täyttä asiaa ja silti tuntui kuin olisi ollut stand-up -keikalla. Koulutuksesta jäi mieleen montakin asiaa, mutta heti herätessä tuli mieleen usein itsekin miettimäni kysymys "millä mielellä heräät aamulla?". Tämä tuli mieleen siitä syystä, kun poikanen ehkä koko komean 1 v 2 kk pituisen elämänsä aikana on nukkunut noin viisi kertaa koko yön putkeen. Viime yö oli yksi noista ihmeellisistä öistä. Ja minkä näen ensimmäisenä kun avaan silmäni: poikanen seisoo oman sänkynsä laitaa vasten ja odottaa, että hänet tullaan noutamaan. Ihana hymy ja kaksi sanaa: "kukka" ja "gagaguu" (gagaguu on yhdestä lastenkirjasta). No ei voi olla hymyilemättä. Ja kun hymyilet, saat uuden hymyn palkintona. Tämä päivä alkoi hyvin, joten tästä päivästä täytyy tulla erinomainen päivä :).

Tämän vuoden teemana minulla on tosiaan kouluttautua. Välillä kyllä päivät venyy sen vuoksi aika pitkiksi, mutta into on kova. Eilen väänsin tenttiä vielä klo 22.30 illalla, mutta tulipa tehtyä ja tänään saa sitten hyvällä mielellä lähteä serkun ja hänen pikkuisensa kanssa hömpöttelemään Tampereelle. Juna lähtee tässä aamupäivällä. Samalla tulee vietettyä aikaa ilman mitään velvoitteita poikasen kanssa. Hän pääsee ensimmäistä kertaa junan kyydissä.

Poikasella tulee ensin sanat ja sitten kävely. Niin se meni tytöilläkin. Uusia sanoja tulee joka päivä ja osa on mielestäni aika vaikeitakin, kuten paperi. Ensi askeleita on harjoiteltu, mutta vielä ne on kovin lyhyitä ja niitä tulee vain pari kerralla. Mutta pikkuhiljaa :). Konttamallakin kun pääsee niin kovaa joka paikkaan, niin mihinkäs tuossa on kiire. Kesällä varmasti mennään jo lujaa kävellenkin.

Ihanaa päivää sinulle! Muista hymyillä :)!

Melkein yhtä pieni kuin nukke <3

Meillä on vähän ompeluhommiakin :)

Sata rautaa

Poikanen nukkuu päiväunia ja minä mietin, mitä kaikkea ehdin tehdä ennen kuin hän herää. Pää on täynnä ideoita, ehkä jopa enemmän kuin koskaan ennen. Pitää keskittyä siihen, mikä on tärkeintä ja mikä vie lähemmäs haluttua päämäärää.

Aamulla ehdittiin jo käydä kuntosalilla. Poikanen ei oikein mielellään jää lastenhoitoon, mutta kun olen päässyt lastenhoitotilasta pois, niin hän kuulemma kuitenkin pian rauhoittuu ja alkaa puuhastella leluilla. Tänään oli kuulemma jo vähän isomman tytön kanssa leikkikin onnistunut. Kyseessä taisi olla muovisten haarukoiden, veitsien ja lusikoiden järjestely ostoskoriin ja sielä pois. Myös hella on kestosuosikki, kun siinä on kaikkia nappeja ja ruuveja, joita voi väännellä. Surkuttelen poikasta, kun joudun hänet jättää puoleksitoista tunniksi hoitoon, kunnes tajuan, että se on aika lyhyt aika ja toisaalta hänelle tekee hyvää nähdä toisia pieniä lapsia. Toki isosiskojenkin kanssa leikit sujuu, mutta ne on hieman erilaisia, kuin samanikäisten kanssa.

Kaikki ideat, mitä päässäni pyörii liittyy jotenkin siihen, miten yhdistää perheen ja työelämän. Tällä hetkellä opintovapaalla ollessani opintojen tekeminen sujuu hyvin poikasen päiväunien aikaan. Olen saanut kovasti uutta tietoa ja tiedonnälkäni on vaan kasvanut ja juuri löysin lisäopintoja, mitä voisin vielä suorittaa. Näillä eväillä on hyvä sitten ensi vuonna ponnistaa työelämään takaisin. Vaikka tuntee itsensä edelleen kovin nuoreksi, tajuaa, että toisista yliopisto-opinnoista on hyvänen aika sentään jo 14 ja toisista 9 vuotta. Hyvä siis päivittää osaamista, vaikka onhan tuo työelämä monenlaista kyllä opettanut. Olen oikein kerännyt paperille kaiken sen osaamisen, mitä olen opintojen ja työssäolon aikana kerännyt ja onhan sitä laidasta laitaan. Yhden asian tekijää minusta tuskin koskaan tuleekaan :). Nyt pitää jatkaa hommia, että saa edes jotain valmiiksi :). Ihania kevätpäiviä sinulle <3!

Iskän ja siskojen kanssa laavulla. Sisko lainasi huivia, kun oma unohtui kotiin :)

Onnistuin sitten löytämään karkin lattialta

Osaan seistä kyllä jo ilman tukeakin. Ehkä kuva siitä ensi kerralla :).

Nautin elämästä tästä

Poikanen on alkanut ymmärtää, että on olemassa muutakin syömistä kuin puuro, lämmin ruoka ja soseet. Hän osoittelee kaikkea pöydällä näkemäänsä. Keksit ja pullatkin kuulemma kelpaisi. Rusinat, hedelmät ja leipä ovat suurta herkkua ja kaikkia niitä hän pyytää sanalla "puka". Ollaan siis vaiheessa, missä kotiväki kyllä ymmärtää, mitä hän sanalla tarkoittaa, mutta pitäisi opettaa ruokien oikeat nimet. Toisaalta sana "puka" on niin hauska ja se, miten hän sanan lausuu, että ei kai tässä vielä kiire ole :). Lasten mummi muistutti, että tytöt sanoivat pienenä hammastahnaa mahmahmahmaksi. No nyt sen on sitten poikasellekin mahmahmahmah ja se on poikasen mielestä tosi hyvän makuista :D.

Tykkään syödä ihan itse.

On ollut hauska huomata, kuinka paljon kaikkea poikanen jo ymmärtää. Hän selvästi tietää, miten saa tahtonsa parhaiten läpi, millä saa toiselle hymyn tai naurun aikaiseksi ja mikä taas on kiellettyä. Hän myös tulkitsee kasvojen ilmeitä ja matkii niitä. Kulmien kurtistaminen on hauska tapa, joka ei jotenkin tuon ikäiselle pikkuiselle vielä kuulu ja siksi näyttää kovin hassulta, eikä sille voi olla nauramatta :).

Ollaan otettu tavaksi joka päivä ulkoilla. Poikanen nauttii vauhdista. Tytöt pitävät poikasta sylissä ja laskevat jäämäkeä. Myös kiikkumisesta hän kovasti tykkää. Lumihangessa möyriminen on ollut jännittävää. Pääsipä poikanen tyttöjen majaankin tutustumaan. Maailma avartuu kovasti, kun pääsee liikkumaan ihan itse. Saa nähdä, koska hän oppii kävelemään. Sitten häntä ei pysäytäkään enää mikään.

Lämpimässä pussissa on hyvä laskea mäkeä.

Huomenna poikanen saa oman hellan pyörivine nuppeineen. Hän on niin kiinnostunut kaikista nupeista ja napeista kuten myös leikkiruoista, joten se mahtaa olla mieluinen lelu. Sille on jo suunniteltu paikka keittiöstä, että hän pääsee toisten mukaan ruoan laittoon.

Elämästä ei kyllä tällä hetkellä touhua puutu. Pidetäänkin miehen kanssa miltei päiväkirjaa siitä, kumpi on huilannut ja kuinka paljon päivän aikana. Saldo on vaan lähellä kymmentä minuuttia joka päivä eli sillä ei paljon kehuskella, mutta ehtiihän sitä sitten myöhemmin :).

 Pikkusen isoa poikaa, kun pääsi ekaa kertaa kaupassa autokärryyn.

Merkityksellisiä sanoja

Eihän tästä kodin hoitamisesta tule enää yhtään mitään, kun poikanen on kädet pitkällä joka paikassa :D. Yritä nyt siinä tyhjätä astianpesukonetta, kun toinen kovasti haluaa osallistua. Kaikenlainen touhuaminen on niin mukavaa. Lattiakaivonkannen irrottaminen, se vasta on jännää. Ja portaat. Niitä pitäisi päästä koko ajan kiipeämään. Intoa pojalla on niin, että ei meinaa enää leikkeihin riittää aika. Ympäristö tarjoaa niin paljon virikkeitä, että ei tiedä, minne kulloinkin konttaisi.

                         

Mitä isä edellä, sitä poika perässä. 

Kodissamme ikkunat ovat 40 sentin korkeudella, joten poikanen pystyy katselemaan ulos ja vilkuttamaan tuleville ja lähteville ihmisille. Toissapäivänä kävin poikasen kanssa pulkkailemassa. Hän näki ensimmäisen kerran koiran. Hyvä, kun pysyi pulkassa, kun olisi ollut niin kiva päästä sitä lähempää katsomaan. Ja koira vielä haukkuikin, mikä lisäsi riemua entisestään. Ja ei, meille ei tule koiraa, vaikka poikasesta tulisi kuinka eläinrakas :).

Poikanen on alkanut matkia sanoja. Sana, jota hän ei osaa sanoa, niin sen sijaan hän sanoo jonkin muun osaamansa sanan ja odottaa kehuja. Tänään tuo muu osaamansa sana oli paappa. Tärkein opittu sana on tietenkin äiti. Ja siihen, kun vielä saan suukon kaupanpäälle, niin aikalailla täydellinen onni on siinä hetkessä.

Jokainen uusi taito on pitänyt kuvata kännykällä ja murehdin sitten aina vähän väliä miehelle, että onhan ne nyt varmasti tallessa jollain pilvellä tai kovalevyllä. Pitäisi joku päivä koostaa ne yhdeksi filmiksi, samoin kuin tytöistäkin otetut videopätkät. Olisi aika mukava sitten katsella niitä koko perheenä.

1-vuotis synttäreitä juhlittiin monena päivänä ja siihen väliin mahtui 1-vuotis kuvauksetkin. Tuli kerrankin perheestäkin kuvia ja nyt olen niitä sitten innoissani teettelemässä kaikenmaailman kuvakollaaseiksi.

 Juhlatunnelmaa.

Poikanen isosiskojen hellässä hoidossa.

Poikasen kaverisynttäreillä oli poikasen kolme parasta kaveria :). Kyllä siinä oli söpöyttä kerrakseen <3! Ensi vuonna menoa on varmaan hieman enemmän, kun kaikki jo juoksevat ja kiipeilevät. Ehkä silloin voisi harkita synttäreiden pitämistä vaikka pulkkamäessä :D.

Poikatrio synttäreiden vietossa. Mukana oli myös yksi pieni prinsessa.