Opiskelutkin ovat sujuneet aivan erilailla kuin silloin, kun opiskeli ensimmäistä ammattia. Nyt tietää jo niin monesta asiasta, että pystyy heti löytämään jonkin tilanteen, mihin asiaa voi soveltaa. Esseiden kirjoittaminenkin on sujunut kuin itsestään, kun on aina jotain, mihin peilata teoriaa. Muutama ystävä on jo täyttänyt 40 ja lisää on tulossa perästä. Tuntuu vielä kaukaiselta, mutta ei se loppujen lopuksi enää niin kaukana ole. Ensi vuonna on miehen vuoro.
Tuumasin tässä illalla miehelle, että on tuo poikanen vaan niin ihana. Tv-huoneesta kuului toisen tytön ääni, joka totesi, että ei ihana riitä. Poikanen on jotain niin söpöä, pehmeää ja mahtavaa :). Joka ilta sitä pitää käydä tuijottamassa ja yrittää painaa mieleen se tuoksu, se pehmeys ja se söpöys. Se tyyli, millä hän kävelee, kun ei vielä edes osaa juosta. Ja ne kaikki hassut jutut. Nyt hän osaa jo kertoa, jos tulee pipi ja näyttää, minne pitää puhaltaa. Ja hakee kengät ja hatun, kun haluaa ulos ja sanoo "kiikkaa kaakkaa". Ja kun on kerran kesä, niin sukkia hän ei kerrassaan suostu enää laittaa jalkaan. Ja syöttötuolissa pitää istua niin, että jalat on pöydällä. Ja paito, paito, paito pitää juoda tuttipullosta jonkun sylissä niin, että tuijotetaan koko aika toista silmiin. Ja harjoitellaan vimmatusti sanoja. Ei sen niin väliä on rusina tutiija ja leipä eipä. Pääasia, että tulee ymmärretyksi :D.
Mieskin malttoi näköjään tulla volkkarikuplan kimpusta autotallista, niin ehkä kerron hänelle, että kaikki tämä on siksi, kun kaksi ihmistä kerran rakastui toisiinsa :).
Minä olen aika mahtava poikanen :)
Paapan sylissä juomassa kaurajuomaa
Isosiskot keinuttaa lakanassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen, jos löydät blogistani jotain kivaa kommentoitavaa :).