Boo!

Ravintolapäivän kahvilanpito oli tytöille taas niin mieluista. Onneksi sattui hieno ilmakin. Tänään kyselin heiltä, mikä heistä tulee isona, niin kuulemma kahvilanpitäjiä ja ihmettelivät, että enkö muka sitä tiennyt. No nyt ainakin tiedän :). Mikäs siinä. Kuulostaa aivan mukavalta työltä.

Poikasella on ollut useita korvatulehduksia ja nyt edessä on korvien putkittaminen. Korvalääkäri ihmetteli kovasti, kun poikasella on jo laaja sanavarasto, vaikka ei kuulemma ole kuullut kuukausiin kunnolla. Kuulo onneksi paranee samantien, kun putket on saatu korviin. Uskon, että sillä seikalla, että meillä kaikilla muilla perheenjäsenillä on melko kantavat äänet, on jotain sen kanssa tekemistä, että hän on silti oppinut paljon uusia sanoja. Niitä hän käyttääkin jo sopivasti komentelemiseen: paito, paito, paito! (= maito = kaurajuoma), poi (=pois), tutti, kiikkaa kaakkaa ja kenkä. Siinäpä eniten käytetyt komennot. Ja tämä poika kyllä tietää, mitä hän haluaa. Uhmaa odotellessa :D.

Päivät on täynnä hauskoja tilanteita, joita pitäisi muistaa kirjoittaa ylös, ennen kuin ne unohtaa. Poikasella on esimerkiksi hauska tapa tulla yhtäkkiä jostain ja huutaa boo (=böö). Yksi päivä mentiin kirjastolle ja hän hurmasi jonkun ikkunan takana olevan naisen vilkuttelemalla ja hymyilemällä söpösti, eikä hän millään olisi malttanut jatkaa matkaa. Hän hakee kovasti kontaktia varsinkin aikuisiin ja väläyttää mitä ihanimman hymyn ja useimmiten saa samanlaisen takaisin. Sydän meinaa sulaa, kun hän tulee halaamaan, aijaamaan tai antamaan pusun tai menee viltin päälle lattialle ja sanoo "mammii".

Ilmat ovat olleet kohtuukehnot, mutta eipä ole ainakaan harmittanut lähteä aamulla salille tai opiskella, kun poikanen nukkuu. Eiköhän se auringonpaistekin sieltä tule.

Ensin peiton alle piiloon ja sitten BOO!

Lainattiin vähän tyttöjen pantaa :)

Mä tykkään hiekkaleikeistä!