Kuin isänsä

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun joku näki poikasessa jotain minustakin. Tähän mennessä on tullut pelkkiä "kyllä on isänsä näköinen" kommentteja. Paras on tainnut olla: "Miltä tuntuu hoitaa miestäsi vauvana". Olin tukehtua nauruun, mutta en osaa laittaa tähän hymiötä.

Kun poikanen nukahtaa illalla syliini ja tuijotan häntä, niin silloin näen hänessä mieheni. Aiemmin näin hänen silmänsä, nyt myös suun. Kun kehun poikasta, kehun siis samalla hänen isäänsä. Jokaisen kohteliaisuuden voi hänkin siis poimia itselleen.

Mieheni mielestä olen jotenkin ihmeellisesti pehmentynyt poikasen myötä. Niinpä kai olenkin ja pahasti kai olenkin. Tytötkin ovat sulattaneet sydämeni jo aikapäiviä sitten ja heidän kanssaan on mukava hömpötellä kaikenlaista. Hekin haluavat edelleen, että halailen, pusuttelen ja hassuttelen. Moni sanoo, että sitten, kun tytöt kasvaa, he eivät tule enää syliin ja muuta sellaista. Pelkään sitä. Toivon nimittäin, että he olisivat kuin minä ja halailisivat, kun nähdään. Minut hyvin tunteva tietää, että minä halaan aina. En aina osaa kertoa välittämisestä suullisesti, mutta toivon, että halaukseni kertoo sen. Minut hyvin tunteva tietää myös sen, että en ole mikään viherpeukalo, kuten allaolevat kuvat osoittavat.

Ensimmäinen äitienpäivä kolmen lapsen äitinä.

Tältä näytti lahjaksi saatu äitienpäiväruusu kahden viikon jälkeen.