Sun suojassasi

Laitoin juuri poikasen nukkumaan ja tajusin, että unohdin iltarukouksen. Juuri, kun eilen päätin, että tänään aloitetaan lukemaan joka ilta iltarukous. Ystäväni, joka sai suunnilleen samoihin aikoihin poikasen syntymän kanssa esikoisensa, kertoi, että he lukevat vauvan kanssa joka ilta iltarukouksen.

Rutiinit luovat turvaa, iltarukous luo turvaa. En muista, koska tyttöjen kanssa alettiin lukea iltarukous, mutta ei ole montaa sellaista iltaa ollut, ettei jompikumpi meistä olisi lukenut heidän kanssaan iltarukousta. Jopa tyttöjen kaverit ovat yökylässä ollessaan kyselleet, että eikö luetakaan iltarukousta, kun ovat siihen meillä niin oppineet. Ja aina sama iltarukous.

Poikanen on vielä niin pieni. Niin pieni, että hänen jalkateränsä mahtuu kokonaan nyrkkini sisään. Iho on niin pehmeä ja ne varpaat on niin olemattomat. Poikanen on vielä niin pieni, että en ole tajunnut, kuinka paljon hän kuitenkin jo ymmärtää. Hyvä, että en loukkaantunut tänään, kun tulin portaita alas alakertaan ja hän syöksähti sylissäni kädet kurotettuina kohti isäänsä. Eikö hän olekaan enää pelkästään äitin pienen pieni poikanen! :D

Sun suojassasi Jumala, mä olen aina turvassa.