Kun nukutan, naureskelen usein itsekseni. Poikanen tarttuu minuun pienillä käsillään, mistä ikinä saakaan otteen. Lisäksi hän laittaa molemmat jalat jalkojeni päälle. Kun hänen syötyään yritän irrottaa häntä minusta, hän tarraa uudesta kohdasta kiinni tai siirtää jalat toiseen kohtaan. Tätä irtipääsemisleikkiä olen saanut leikkiä hänen kanssaan jo pari kuukautta. Äsken, kun sain hänet nukkumaan ja nousin sängystä, onnistuin tiputtamaan tutin lattialle ja poikanen avasi silmänsä. Leikin alusta aloittamisen sijaan, poikanen katselikin aikansa ympärilleen, katseli minua ja sulki sitten silmänsä. Tuttu ympäristö ja oma äiti lähellä varmaankin saivat hänet jatkamaan uniaan.
Nukuttamisen aikaan tulee ajateltua monenlaista. Olen tehnyt suunnitelmia niin kotimme remonttia kuin tyttöjen tulevaa kesätyöpaikkaakin koskien. On hauska huomata, miten oma toimeliaisuuteni ja ideoiden loputon määrä ovat näkyvissä tytöissä. Ties mitä me heidän kanssaan tai heidän päänsä menoksi vielä keksitään.
En usko, että poikanen jää energisyydessään yhtään meistä muista jälkeen. Jalat jo kovasti olisi menossa, kun hän vaan keksisi, miten ihmeessä niillä pääsee eteenpäin. Ensi kesänä on varmaan jo kova työ juosta hänen perässään pihalla. Toisaalta odotan sitä jo kovastikin.
Nukuttamisen aikaan tulee ajateltua monenlaista. Olen tehnyt suunnitelmia niin kotimme remonttia kuin tyttöjen tulevaa kesätyöpaikkaakin koskien. On hauska huomata, miten oma toimeliaisuuteni ja ideoiden loputon määrä ovat näkyvissä tytöissä. Ties mitä me heidän kanssaan tai heidän päänsä menoksi vielä keksitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen, jos löydät blogistani jotain kivaa kommentoitavaa :).