Puolivuotias poikanen

Kuukausi meni borrelioosiuhan kanssa taistellessa. Kaksi poikasta hoitanutta lääkäriä oli sitä mieltä, että aina jos puremajäljen ympärille ilmestyy punainen rengas, kyse on borrelioosista. Muutaman hetken olen istunut koneella ja googletellut. Kun kaikki tuollainen pienellä ihmisellä pelottaa. Kahden viikon antibioottikuuri aiheutti poikasella mahakipuja ja väsymystä. Kuuri päättyi vajaa viikko sitten ja nyt vaan toivotaan, että mahdollinen borrelioosi on taltutettu ja poikanen voi jatkaa terveenä elämäänsä.

Niin vaan tuollaiset asiat pysäyttää. Ja kun ei elämä muutenkaan säästä yllätyksiltä, niin tuntuu välillä, että pää on täynnä mietittävää ja murehdittavaa. Toisessa vaakakupissa on kuitenkin sinnikäs pyrkimys onnelliseen elämään. Ja toisaalta auttaako se murehtiminen ketään tai mitään?

Puolen vuoden etapin ollessa vain muutaman päivän päässä, pohdin ääneen miehelleni, että onko tämä viimeinen kuukausi mennyt poikasella vain selviytymiseen, kun tuntuu, että hän ei ole oppinut mitään uutta. Niinpä turvauduin taas googleen ja katsoin, mitä puolivuotias oppii. Ja siitähän tulikin pitkä lista, mistä sain sanoa, että osaahan poikanen rummuttaa, rapsuttaa, osoittaa mieltään ja näyttää käsillä, että tahtoo syliin. Näin hienoja asioita hän on oppinut viiden kuukauden vanhana kivuistaan huolimatta. 

Puolta vuotta juhlistaaksemme, piti tänään käydä ostamassa poikaselle pyöräilykypärä. Oli kaksi niin hienoa vaihtoehtoa, että poikanen ei millään osannut päättää, että kumpi. Niinpä iskä sai tehdä valinnan. Kypärän väri nyt ei aivan sointunut äitin pyörään, mutta ehkä sitten ensimmäiseen omaan pyörään.

Huomenna tytöt tulee takaisin lastenleiriltä. Vieläköhän ensi vuonna menevät lastenleirille vai alkavatko olla jo varhaisnuoria. Olisipa hauska, jos he sitten jotain päivänä olisivat ohjaajina poikasen mennessä ekaa kertaa leirille. Olen varma, että huomenna, kun tytöt tulevat kotiin, he haluavat ensimmäisenä ottaa poikasen syliin Poikanen on onnekas omistaessaan noin ihanat isosiskot.