Sun suojassasi

Laitoin juuri poikasen nukkumaan ja tajusin, että unohdin iltarukouksen. Juuri, kun eilen päätin, että tänään aloitetaan lukemaan joka ilta iltarukous. Ystäväni, joka sai suunnilleen samoihin aikoihin poikasen syntymän kanssa esikoisensa, kertoi, että he lukevat vauvan kanssa joka ilta iltarukouksen.

Rutiinit luovat turvaa, iltarukous luo turvaa. En muista, koska tyttöjen kanssa alettiin lukea iltarukous, mutta ei ole montaa sellaista iltaa ollut, ettei jompikumpi meistä olisi lukenut heidän kanssaan iltarukousta. Jopa tyttöjen kaverit ovat yökylässä ollessaan kyselleet, että eikö luetakaan iltarukousta, kun ovat siihen meillä niin oppineet. Ja aina sama iltarukous.

Poikanen on vielä niin pieni. Niin pieni, että hänen jalkateränsä mahtuu kokonaan nyrkkini sisään. Iho on niin pehmeä ja ne varpaat on niin olemattomat. Poikanen on vielä niin pieni, että en ole tajunnut, kuinka paljon hän kuitenkin jo ymmärtää. Hyvä, että en loukkaantunut tänään, kun tulin portaita alas alakertaan ja hän syöksähti sylissäni kädet kurotettuina kohti isäänsä. Eikö hän olekaan enää pelkästään äitin pienen pieni poikanen! :D

Sun suojassasi Jumala, mä olen aina turvassa. 

Lämpimiä tunteita

Osaltaan vauvakupla on jo poksahtanut, koska tosimaailma on iskenyt päin kasvoja. Miten tarkkasilmäiseksi sitä voikaan kotona ollessaan tulla. Huomaa joka ikisen puuttuvan listan, pursuavan kaapin, jokaisen roskan ja lattiassa olevan läntin, ja aikaa tai voimia niiden korjaamiseen ei ole.  Puuron syömisen aloittaminen iltaisin sai aikaan jotain ihme sadan kerran yöheräämisiä. Kuinka korvaamaton onkaan pienikin apu, jonka saa. No tästä noustaan taas ja kohta nuo rempallaan olevat kohdat kotona unohtuu tai pikkuhiljaa korjaantuu. Ja kun kerran on sellainen kuin on, niin kyllä tässä taas yhden ravintolapäivän tyttöjen pyynnöstä kyhää reilussa viikossa kasaan. Toisaalta samalla kirppistellään, joten ehkä se ratkaisee osaltaan kaappien pursuamisongelmaa.

Onneksi vauvakuplaa on kuitenkin vielä jäljellä. Se pitää sisällään poikasen kikatusta, silmiin tapitusta, yhteisten leikkien keksimistä, pieniä varpaita ja sormia sekä monia lämpimiä tunteita. Niin moni sanoo poikasen olevan ihmeellinen, suloinen ja vekkuli. Kunhan poikanen tuosta keksii, miten pääsisi liikkeelle, en usko minkään laatikon tai kaapin olevan enää turvassa.

Eilen kävin tyttöjen kanssa erikseen juoksulenkillä. Molemmat olivat laatuajasta aivan innoissaan ja höpöttelivät kaikki mahdolliset asiat, mitä mieleen tuli ja pyysivät, että tekisin tänäänkin heidän kanssaan jotain. Yhteinen tekeminen varmasti lisääntyy nyt, kun poikasella alkaa olla jo selkeä rytmi päivissään. Viimeistään yöunille nukahdettuaan pystyn keskittymään vain ja ainoastaan tyttöihin.

Minä olen pieni, minä olen pieni, 

minä olen pieni kengurunpoikanen.

Pienen pieni takertuja

Kun nukutan, naureskelen usein itsekseni. Poikanen tarttuu minuun pienillä käsillään, mistä ikinä saakaan otteen. Lisäksi hän laittaa molemmat jalat jalkojeni päälle. Kun hänen syötyään yritän irrottaa häntä minusta, hän tarraa uudesta kohdasta kiinni tai siirtää jalat toiseen kohtaan. Tätä irtipääsemisleikkiä olen saanut leikkiä hänen kanssaan jo pari kuukautta. Äsken, kun sain hänet nukkumaan ja nousin sängystä, onnistuin tiputtamaan tutin lattialle ja poikanen avasi silmänsä. Leikin alusta aloittamisen sijaan, poikanen katselikin aikansa ympärilleen, katseli minua ja sulki sitten silmänsä. Tuttu ympäristö ja oma äiti lähellä varmaankin saivat hänet jatkamaan uniaan.

Nukuttamisen aikaan tulee ajateltua monenlaista. Olen tehnyt suunnitelmia niin kotimme remonttia kuin tyttöjen tulevaa kesätyöpaikkaakin koskien. On hauska huomata, miten oma toimeliaisuuteni ja ideoiden loputon määrä ovat näkyvissä tytöissä. Ties mitä me heidän kanssaan tai heidän päänsä menoksi vielä keksitään.

En usko, että poikanen jää energisyydessään yhtään meistä muista jälkeen. Jalat jo kovasti olisi menossa, kun hän vaan keksisi, miten ihmeessä niillä pääsee eteenpäin. Ensi kesänä on varmaan jo kova työ juosta hänen perässään pihalla. Toisaalta odotan sitä jo kovastikin.