Hetken mielijohde

Mietin, voiko blogia alkaa kirjoittaa vaan hetken mielijohteesta. Ihan vain siitä syystä, että nyt on aikaa. Ja toisaalta siitä syystä, että nyt olen tarpeeksi vanha, että tiedän elämästä ehkä jo jotakin.

Minulla on suloiset kaksostytöt. Pieni suloinen poikanen syntyi 10,5 vuotta myöhemmin. Vaatii aikaa kypsyä äidiksi. Vaatii edelleen paljon, että osaan olla paras mahdollinen äiti lapsilleni. Mutta haluan sitä joka päivä. Rukoilen siihen voimia. Siksi, että lapseni ansaitsevat vain parasta. Itselle pitää osata olla armollinen ja hyväksyä se tosiasia, että ihmiset ovat erilaisia. Toiset syntyvät äidiksi ja toiset tarvitsevat aikaa harjoitella. Mutta niin tai näin, siihen kasvaa. Päivä päivältä huomaa olevansa pehmompi ja hyväksyvänsä ehkä jo sen tosiasian, että minäkin voisin osallistua perhekerhoon menettämättä imagoani (heh).

Olen aina pitänyt itseäni vahvana ihmisenä. Ajattelin aiemmin, että selviän mistä vaan. Kunnes tytöt syntyivät. Sen jälkeen kaikki ei ollutkaan omissa käsissäni, enkä voinut vaan päättää, miten asiat sujuu. Ne sujui tasan sen mukaan, miten päivät tyttöjen kanssa muodostui. Ja kaikki, mitä elämä sen jälkeen onkaan tuonut tullessaan, on todellakin muokannut ajatustani maailmasta. Kaikki ei todellakaan ole omissa käsissäni. Enkä olekaan niin vahva kuin olen luullut. Ja koska myönnän sen, olen kuitenkin vahvempi kuin koskaan aikaisemmin.