Niin hyvä mieli

Aivan kuin olisi saanut joululahjan etukäteen. Kaikki on jotenkin asettunut paikoilleen kiireisen syksyn jälkeen. Poikasella oli haasteita päiväkotiin sopeutumisessa, tytöillä uudet kuviot yläkoulussa ja itsellä uusi työpaikka ja pitkät työpäivät. Miehellä taas kaikki muiden perheenjäsenten muutokset vaikuttivat päivärytmiin, joten ei hänkään tästä mylläkästä säästynyt, vaikka ehkä luulikin etukäteen niin :).

Lumi satoi tänään maahan, joululaulut kajahtivat radiosta soimaan aamulla töihin mennessä. Poikanen on alkanut ihan mahdottomasti halailemaan ja pusuttelemaan. Uudessa työssä on aivan ihania ihmisiä. Niin, kaikki tämä kantaa kaiken kiireen keskellä. Kun vaan aina muistaisi pysähtyä, miettiä, mitkä kaikki asiat on hyvin ja muistaa kiittää kaikesta siitä. Miten mikään ei ole itsestään selvää. Osata nauttia kaikesta siitä, mitä on. Olla kiitollinen ihmisistä, kodista, terveydestä. Kaikista pienistä sanoista, hymyistä.

Poikanen käpertyy illalla aivan lähelle, painaa pään mahan päälle tai laittaa kätensä kaulalleni. Varmistaa, että en lähde pois. Ja kun kuitenkin jossain vaiheessa nousen, aina kuuluu kysymys "Mihin sä meet?". Ja joka iltaisen saman vastauksen saatuaan, hän jää tyytyväisenä nukkumaan ja uni taitaa tulla aika pian, kun ei mitään kuulu. Tutut rutiinit luovat turvallisuutta. Ja miten tärkeä onkaan oma mammityyny. Se vie voiton kaikista pehmoleluista ja jopa autoista. Vaikka tosin auto tai kaksi useimmiten löytyy pienestä nyrkistä nukkumaan mennessä. Poikanen on kohta kolme, mutta silti vielä niin pieni. Hän tosin itse on ollut jo pitkään sitä mieltä, että on iso poika.