Kestävyyslaji

Tytöt lähtivät poikasen kanssa tänään trullittamaan. Poikasen kestävyys oli huippuluokkaa. Kaksi tuntia trullittelua ja poikanen olisi vieläkin jaksanut. Niin suuri oli riemu, kun hän sai koriin saalista. Matkalla saalista piti ihastella moneen kertaan ja kori piti olla koko ajan sylissä pulkalla talosta toiseen siirryttäessä. Pari kertaa kori ehti mennä kumoonkin ja poikanen huolehti vieressä, että siskot ja äiti keräsivät varmasti jokaisen aarteen talteen. Kun päästiin kotiin, kori piti ottaa ruokapöytään mukaan ja jokainen nami piti asetella riviin pöydälle. Se kuitenkin riitti, että niitä oli ja niitä sai katsella. Ei poikanen tainnut oikein tajuta, että niitä voisi syödäkin :). Ehkä sitten päiväunien jälkeen hän pääsee vähän maistelemaan suklaata :).

                  

Kasvomaalauksista meidän perheessä huolehtii isukki, 

kuten poikanen isäänsä nykyään kutsuu :)

                  

                      

 Tädin luo ensimmäisenä 

Oli niin söpöä seurata, kun poikanen virpomismatkalla kipitti tyttöjen perässä ja nousi sinnikkäästi rappusia, väisteli tyttöjä ja meni ihan etummaiseksi odottamaan, mitä sinne koriin kulloinkin laitetaan. Ja hän oli niin ylpeä kasvomaalauksestaan, että ei kertaakaan koskenut naamaansa, ettei maalaus leviä.

Vielä on päiväunien jälkeen pari mummolaa käytävänä, mutta uskon, että hän edelleen jaksaa pukea virpomisvaatteet ylleen ja lähteä söpöstelemään. Toisin oli toisen tytön kestävyyden laita. Pari katua riitti hänelle tälle vuodelle :). Pienemmät taitaa olla sinnikkäämpiä :).

Meillä kävi oven takana varmaan ennätysmäärä virpojia. On tainnut alueen pikkuiset taapertajat jo niin kasvaa, että tulevinakin vuosina pitää varata hyvä määrä herkkuja heitä varten.

Ihanaa pääsiäisenaikaa toivoo pikkupupu perheineen!