Puolivuotias poikanen

Kuukausi meni borrelioosiuhan kanssa taistellessa. Kaksi poikasta hoitanutta lääkäriä oli sitä mieltä, että aina jos puremajäljen ympärille ilmestyy punainen rengas, kyse on borrelioosista. Muutaman hetken olen istunut koneella ja googletellut. Kun kaikki tuollainen pienellä ihmisellä pelottaa. Kahden viikon antibioottikuuri aiheutti poikasella mahakipuja ja väsymystä. Kuuri päättyi vajaa viikko sitten ja nyt vaan toivotaan, että mahdollinen borrelioosi on taltutettu ja poikanen voi jatkaa terveenä elämäänsä.

Niin vaan tuollaiset asiat pysäyttää. Ja kun ei elämä muutenkaan säästä yllätyksiltä, niin tuntuu välillä, että pää on täynnä mietittävää ja murehdittavaa. Toisessa vaakakupissa on kuitenkin sinnikäs pyrkimys onnelliseen elämään. Ja toisaalta auttaako se murehtiminen ketään tai mitään?

Puolen vuoden etapin ollessa vain muutaman päivän päässä, pohdin ääneen miehelleni, että onko tämä viimeinen kuukausi mennyt poikasella vain selviytymiseen, kun tuntuu, että hän ei ole oppinut mitään uutta. Niinpä turvauduin taas googleen ja katsoin, mitä puolivuotias oppii. Ja siitähän tulikin pitkä lista, mistä sain sanoa, että osaahan poikanen rummuttaa, rapsuttaa, osoittaa mieltään ja näyttää käsillä, että tahtoo syliin. Näin hienoja asioita hän on oppinut viiden kuukauden vanhana kivuistaan huolimatta. 

Puolta vuotta juhlistaaksemme, piti tänään käydä ostamassa poikaselle pyöräilykypärä. Oli kaksi niin hienoa vaihtoehtoa, että poikanen ei millään osannut päättää, että kumpi. Niinpä iskä sai tehdä valinnan. Kypärän väri nyt ei aivan sointunut äitin pyörään, mutta ehkä sitten ensimmäiseen omaan pyörään.

Huomenna tytöt tulee takaisin lastenleiriltä. Vieläköhän ensi vuonna menevät lastenleirille vai alkavatko olla jo varhaisnuoria. Olisipa hauska, jos he sitten jotain päivänä olisivat ohjaajina poikasen mennessä ekaa kertaa leirille. Olen varma, että huomenna, kun tytöt tulevat kotiin, he haluavat ensimmäisenä ottaa poikasen syliin Poikanen on onnekas omistaessaan noin ihanat isosiskot.

Punkin purema

Hyttysenpistolta näyttävästä jäljestä tuli eilen epäilys punkin puremasta. Olimme juhannuksena Keuruulla ja kävelimme korkeassa heinikossa autolta tapahtumapaikalle. Punkki on varmaan siinä kohtaa siirtynyt minusta poikaseen tai ehkä kiivennyt vaunuihin. Poikanen kyllä makaili hetken nurmikolla viltillä mökillä ollessamme.

Muut juhannuksena tulleet hyttysenpistolta näyttävät jäljet olivat jo kuivuneet, mutta tuohon yhteen oli ilmaantunut keskelle tumma kohta, sen ympärille valkoinen ja sen ympärille vielä punainen rengas. Halkaisijaa kaiken kaikkiaan vain 2 cm. Netissä luki, että punkin purema olisi vähintään 5 cm halkaisijaltaan. Vaikka netistä löytyi paljon tietoa punkeista, ei ollut kuitenkaan selvyyttä siitä, onko rengas aina merkki borrelioosista.

Päivystykseen eilen päästyämme ilmoitusluukulla istuva hoitaja tokaisi, että "Oho, onpas hän reipas". Poikanen on ollut tosi reipas, vaikka punkin purema on ehkä sattunut ja ainakin kutittanut kovasti. Lääkäri katsoi jälkeä ja kysyi, missä olimme olleet, kun jälki oli tullut ja paikannimen kuultuaan sanoi, että Keuruulla on paljon punkkeja. Poikaselle määrättiin kahden viikon antibioottikuuri.

Kyseltyäni loputtomalta määrältä ihmisiä, olen saanut selville, että punkin puremasta tulee yleensä aina rengas, enemmän tai vähemmän näkyvä, mutta se ei välttämättä tarkoita borrelioosia. Vasta tämä tieto huojensi mieleni. Olin nimittäin ehtinyt jo lukea yhtä sun toista borrelioosista netistä. Nyt olen kiitollinen, että huomasimme puremajäljen ja poikanen ehti saada ajoissa antibioottikuurin. Silti aion iltarukouksessa muistaa pyytää poikaselle varjelusta jokaiselle päivälle, kun nurmikkokin kerran on vaaroja täynnä.

p.s. arvaa, laitanko poikasta enää koskaan nurmikolle viltin päälle tai kahlaanko enää kosteassa pitkässä nurmikossa sandaaleilla?