Elämä on ihanaa

Tajusin juuri, että vaikka poikanen onkin ihan isänsä näköinen, löytyy hänestä kuitenkin piirteitä esimerkiksi veljestäni. Veljeni oli hyvä ilahduttamaan ja lohduttamaan. Hänen lempilauseensa mahtoi olla että "Älä stressaa!" Hän osasi ottaa asiat rennosti (joskus vähän turhankin rennosti).

Luin pari päivää sitten veljeni lähettämiä tekstiviestejä. Ne oli kaikki positiivissävyisiä. Ja oli neuvojakin, kuten "Älä laihduta, vaan muuta se lihakseksi, oikeasti". Veljeni kuoli pari vuotta sitten ja olen yrittänyt noudattaa sen jälkeen paremmin hänen antamiaan ohjeita ja poimia hänen elämäntavastaan hyviä vinkkejä. Näen paremmin ympärilleni, kuulen selvemmin lintujen laulun, nautin paremmin elämästäni ja yritän paremmin osoittaa ihmisille välittämiseni. Paras veljeni lähettämä viesti oli, että "Olet paras sisko maailmassa." Sitä vaalin sydämessäni.

Poikasen tehtävä täällä on selvästi ilahduttaa ja lohduttaa meitä. Hänen sydämessään on takuulla pala veljestäni. Poikanen sulattaa kaikkien sydämet hymyllään. Mikään ei ole niin aito ja ihana. Ei vaan kerrassaan pysty olla pahalla tuulella hänen seurassaan. Mieheni on moneen kertaan sanonut, että hän ei ole tiennyt, että vauva voi olla hauska. Poikanen nimittäin todellakin on hauska - ja ihana!

Mieheni on odottanut, että poikanen kasvaisi, jotta hän voisi ottaa poikasen mukaan autojen korjaamiseen apumekaanikoksi. Tyttöjen myötä olen kuitenkin nähnyt jo monia lapsen eri kasvuvaiheita, niin nyt yritän ottaa ilon irti niistä jokaisesta. Paras hetki on tässä.

Minä olen niin hyvätuulinen vauva, vai mitäs sanot.

Pikkuveli pienenä