Hei, mä tiedän tämän

Minä, jolla ei ole ollut koskaan mitään allergioita, olen saanut kaksi lasta, joiden ruokavalion kanssa saa ihmetellä suuntaan jos toiseen. Niin kauan menee hyvin, kun vältetään maitoa, vehnää ja sokeria ja erinäistä listaa vähän vähemmän ongelmia aiheuttavia ruoka-aineita. Yksi näistä on banaani. Jos maha on poikasella kunnossa, niin se ei toimi ja banaania ei oikein voisi antaa, ettei maha mene entistä enemmän tukkoon. Mutta anna olla, jos poikanen näkee banaanin. Kädet ojentuu ja menee nyrkkiin, ojentuu ja menee nyrkkiin ja koko poika taipuu banaania kohti ja kuuluu tihenevään tahtiin "pukapuka". Miten siinä voi olla antamatta sitä banaania? No ei voi olla antamatta.

Poikanen haluaa joka päivä näyttää, että hän kyllä tietää tämän ja tämän asian. Olin yksi päivä hänen kanssaan vaatekaupassa. Jätän hänet aina rattaineen kauemmas tiskistä, että hän näkee, mitä siellä tapahtuu. Häntä kun kiinnostaa niin mahdottomasti ihan kaikki. Sieltä rattaista hän joka kerta sitten kommentoi "noin!", kun myyjä piippasi vaatteita ja lopuksi hän totesi "hyvähyvä!, kun vaatteet oli saatu pussiin. Poikanen yritti selväsi sanoa, että hän kyllä tietää, mitä siellä tapahtuu, kun hän on kyllä ennenkin käynyt kaupassa :D.

Eilen oltiin tyttöjä käyttämässä hammaslääkärissä. No ei poikanen todellakaan malttanut pysyä sylissä, kun oli aivan välttämättä päästävä katsomaan, mitä siellä penkissä oikein tapahtuu. Ja ei riittänyt yhden tytön suuhun katsominen, kun piti nähdä toinenkin. Kuulemma vuoden päästä tulee poikaselle kutsu hammastarkastukseen. Voi vaan kuvitella sitä kysymysten määrää, mikä siitä seuraa :).

Mä vähän keitän tätä kuplaa.

                                     Joo, mä pääsin iskän mukaan peliin. Oli eväät ja kaikki.


                 
                                    Kirjastossa on kiva seurata muiden lasten touhuja.

Suukkoja

Oli ihan hauska lukea omia kirjoituksia :). En ole aiemmin niitä selaillut, mutta nyt löysin kirjoittamieni blogitekstien joukosta yhden luonnoksen, mikä oli jäänyt julkaisematta ja piti tarkistaa, olenko kuitenkin kirjoittanut aiheesta aiemmin. Onhan tässä monenlaista tapahtunut vuoden aikana.

On helpompi kirjoittaa asioita koneelle kuin käsin paperille. Olen silti vaalinut käsin kirjoittamisen taitoa ja silloin tällöin kirjoitellut lasten päiväkirjoihin asioita. Tytöillä on peräti yhdet kirjaset täyteen kirjoitettuna. Toiset kirjaset ovat täyttyneet hitaampaa. Pitäisi sitäkin yrittää tehdä useammin. Ei vaan aika meinaa riittää.

Nyt osaa jo vähän sanoa, mistä poikanen pitää. Ruokaa pitää antaa ensin pieni lusikallinen, ja pitää näyttää, mitä siellä kipossa oikein on. Jos ruokaa laittaa suuhun noin vain, niin reaktio on ruoan työntäminen suusta ulos. Poikanen pitää suukottelusta. Tytötkin tykkäävät suukotella häntä ja hän kikattaa kovasti, kun se on niin hauskaa. Poikanen pitää koirista, traktoreista, kiikkumisesta ja sylissä olemisesta.

Poikanen on samanlainen höpöttelijä kuin siskonsa. Juttu alkaa kulkea heti aamulla silmät auki saatua. Sanoja alkaa olla varastossa jo useampi kymmen ja tulee jo kahden sanan lauseita. Kävelykin on viittä vaille plakkarissa. Ensi askeleet on tällä viikolla otettu. Että kyllä se vaan kasvaa, ei voi mitään :D. Ja voi niitä hiuksia. Ne on ihan pellavaa. Sitä pientä päätä on niin ihana nuuhkia ja sitä vasten on ihana painaa poski.

Huhtikuu on siinä mielessä raskas kuukausi, kun siihen mahtuu pikkuveljen kuolinpäivä, syntymä- ja nimipäivä. Ajatukset pyörivät välillä väkisinkin monenlaisessa synkässä. Pelko on läsnä ihan erilailla kuin ennen. Muistan kyllä toisaalta senkin ajan, kun tytöt olivat vauvoja. Silloinkin murehdin kaikenlaista mitä en ollut aiemmin edes miettinyt. Oli niin suuri vastuu pienistä ihmisen aluista. Joten sitä samaa sekoittuu varmaan nyt tähänkin tilanteeseen.

Miten ihanaa onkaan, kun aurinko on sulattanut jo lumet pihasta. Pitää päättää nyt vaan keskittyä kaikkeen positiiviseen ja odottaa innolla kesän tuloa. Silloin pieni vaippapeppu jo kävelee tai juoksee kovaa vauhtia eteenpäin. Saa laittaa hänelle vähän vettä vesileikkejä varten ja antaa hänen ottaa kiinni saippuakuplia. Mutta sitä ennen vietetään pääsiäistä. Mitähän mukavaa sitä niille päiville keksisikään :)... Ainakin poikanen on kuulemma lähdössä tyttöjen kanssa virpomaan :D.

Hei, mä voin äiti auttaa.

Kiikkuu kaakkuu.

#Marilta

Oltiin eilen miehen kanssa viettämässä kahdenkeskistä laatuaikaa Markkinointi-iltamassa. Oli muuten hyvä koulutus! Koulutus oli täyttä asiaa ja silti tuntui kuin olisi ollut stand-up -keikalla. Koulutuksesta jäi mieleen montakin asiaa, mutta heti herätessä tuli mieleen usein itsekin miettimäni kysymys "millä mielellä heräät aamulla?". Tämä tuli mieleen siitä syystä, kun poikanen ehkä koko komean 1 v 2 kk pituisen elämänsä aikana on nukkunut noin viisi kertaa koko yön putkeen. Viime yö oli yksi noista ihmeellisistä öistä. Ja minkä näen ensimmäisenä kun avaan silmäni: poikanen seisoo oman sänkynsä laitaa vasten ja odottaa, että hänet tullaan noutamaan. Ihana hymy ja kaksi sanaa: "kukka" ja "gagaguu" (gagaguu on yhdestä lastenkirjasta). No ei voi olla hymyilemättä. Ja kun hymyilet, saat uuden hymyn palkintona. Tämä päivä alkoi hyvin, joten tästä päivästä täytyy tulla erinomainen päivä :).

Tämän vuoden teemana minulla on tosiaan kouluttautua. Välillä kyllä päivät venyy sen vuoksi aika pitkiksi, mutta into on kova. Eilen väänsin tenttiä vielä klo 22.30 illalla, mutta tulipa tehtyä ja tänään saa sitten hyvällä mielellä lähteä serkun ja hänen pikkuisensa kanssa hömpöttelemään Tampereelle. Juna lähtee tässä aamupäivällä. Samalla tulee vietettyä aikaa ilman mitään velvoitteita poikasen kanssa. Hän pääsee ensimmäistä kertaa junan kyydissä.

Poikasella tulee ensin sanat ja sitten kävely. Niin se meni tytöilläkin. Uusia sanoja tulee joka päivä ja osa on mielestäni aika vaikeitakin, kuten paperi. Ensi askeleita on harjoiteltu, mutta vielä ne on kovin lyhyitä ja niitä tulee vain pari kerralla. Mutta pikkuhiljaa :). Konttamallakin kun pääsee niin kovaa joka paikkaan, niin mihinkäs tuossa on kiire. Kesällä varmasti mennään jo lujaa kävellenkin.

Ihanaa päivää sinulle! Muista hymyillä :)!

Melkein yhtä pieni kuin nukke <3

Meillä on vähän ompeluhommiakin :)