Se yksi tietty ilme

2-vuotiaan vipeltäjän kuvaaminen osoittautui paljon helpommaksi kuin hänen kuvaamisensa 1-vuotiaana. Otettiin Ylä-Ilomäen Kirsin kanssa yhdessä ja erikseen varmaan lähemmäs sata kuvaa ennen kuin saatiin poikasen muotokuvaan soveltuva valokuva. Ilmeet vaihtelivat kaiken tämän välillä:

     

     

     

Poikanen katseli äsken noita kuvia koneelta ja tuumasi, että siinä on hänen pikkuserkkunsa. Ilmeisesti jotain samaa näköä suunnilleen saman ikäisissä pojissa näemmä on :).

Kirsi maalasi taulut myös tytöistä, ja ne on jo jonkin aikaa olleet yläkerran aulan seinällä. Keksin tällä viikolla ottaa kuvan poikasesta oman taulunsa vieressä, että näkee, kuinka paljon poikanen on vuodessa muuttunut. Kuvauksessa apuna oli ystäväni, jonka apu sai yllättäviä asentoja poikasessa (pyytämättä :D ) aikaan:

            

Välillä piti hypätä nojalta sohvallekin.

 Tämä oli kyllä se, mitä tavoittelin kuvalla :).

Kirsillä on tällä hetkellä näyttely Seinäjoen Apila -kirjastossa. Näyttely on auki helmikuun loppuun asti ja tänään sunnuntaina klo 15 asti.

Tässä taulussa on ihanaa rauhallisuutta, mitä omaan elämäänkin voisi vähän lisätä.

Nyt lapsoset odottaa, että lähdetään pitkästä aikaa uimahalliin. Leppoisaa sunnuntaita sinulle ja ihanaa tulevaa ystävänpäivää <3!

Voi voi!

Nyt on alkanut poikaselta oma tahto löytyä. Jo kuukausien ajan hän on pääsääntöisesti itse halunnut valita yöpaidan ja bodyn. Nyt hän yrittää kovasti luetella, mitä syömisiä hän mielellään ottaisi. Lista on suunnilleen kyllä aina sama: "Muovipastillia (= pehmeä xylitolipastilli), Muumipatukkaa". Sitten, kun pastilli on syöty, pyytäminen alkaa alusta. Muumipatukka on yleensä hätävarana mukana kauppareissuilla. Suunnilleen heti, kun ollaan kaupassa, hän pyytää patukkaa. Siinä saa aikaa kulumaan mukavasti kokonaiset kaksi minuuttia :). Hän osaa myös jo huijata aika taitavasti :). Kun olisi nukkuma-aika, niin johan pitää päästä potalle, seuraavaksi on kova nälkä ja jano ja lopuksi vielä pelottaakin. Aivan kuin lukisi omaa lapsuuden aikaista kirjaa Mikko Mallikas on oikukas :).

Poikanen ehti tässä välissä täyttää kaksi vuotta. Hän puhuu jo pitkiä lauseita. Kun häneltä kysyy jotain, vastaus on lähestulkoon aina ei. Tai sitten, jos hän on keskittynyt leikkeihin, niin hän nostaa päänsä ja kysyy "Hä?".

Minä: "Oletko rakas?" Poikanen: "Ei. Voi voi!"
_ _ _ _

Minä: "Syöpä vielä." Poikanen: "Ei enempää! Voi voi!"
_ _ _ _

Minä: "Oletko äitin pieni poikanen?" Poikanen. "Ei! Iso!"
_ _ _ _

Minä: "Kuinka vanha sinä olet?" Poikanen: "Iso."
_ _ _ _

             

Emma´s and mama's liikkeessä näin kauniin kyltin. Sen teksti kuvaa poikasta tällä hetkellä todella hyvin :).

Toinen tytöistä askarteli Emman liikkeeseen kauniin ystävänpäiväkyltin <3