Poikasella on hauska tapa odotella sängyssä aamuisin, että joku hakee hänet, vaikka hän itse pääsisi sängystä pois. Ensimmäisenä pitää saada paitoa (tattari- tai hirssijuomaa) ja mieluiten hän juo sen sylissä. Sitten vasta voi aloitella päivää. Miten ihana on pieni käsi, joka tarttuu housuista kiinni, kun hän haluaa kertoa, että nyt olisi aika tulla syliin. Olen niin iloinen, kun tytötkin tykkäävät edelleen halailla ja tulevat sohvallekin viereeen istumaan silitettäväksi. Noita läheisyydenhetkiä saisi olla päivissä enemmänkin. Niistä saa niin paljon itsekin.
Ihan ehdottomasti lempipuuhaa viime aikoina poikasella on ollut lehtikasoissa leikkiminen. Juuri, kun olen saanut kasan haravoitua, hän on tullut "auttamaan" ja hiissannut kaivurilla lehdet ympäriinsä. Tärkeintä on hänelle silti tunne, että hän on avuksi. Ja tokihan siitä apua on, kun kerran toinen niin hienosti viihtyy, että saa sitten siinä sivussa toisesta kohtaa haravoitua uutta kasaa.
Tänään olisi tarkoitus mennä kirjastoon, kun poikanen on puhunut siitä jo yli viikon. Ja olisi taas aika mennä parturiinkin. Mies menee kuulemma poikasen kanssa yhdessä. Pitää käydä nappaamassa kuva :). Eipä taida mennä enää kauaa, kun mies vie poikasta jalkapalloon, salibandyyn ja golfia pelaamaan. Tähän asti heidän yhteiset hommat on liittyneet pakun ja kuplan kasaamiseen, mikä sekin on niin mieluista poikaselle, kun mikään vaan voi olla. Nukkumaankin hän nimittäin menee auto tai kaksi pienissä kätösissä. Niillä samoilla pienillä kätösillä luetaan joka ilta myös iltarukous. Toinen on vielä niin pieni ja ihana!
