Älä jätä!

Mietin, miksi pieni poikanen ei joinain aamuina ole halunnut laskea jalkoja lattiaan. Syynä ilmeisesti lihaskipu trampoliinihyppelystä. Mietin, miksi poikanen itkee nykyään aina ja hokee, että älä jätä, kun hän jää tuttuun paikkaan hetkeksi hoitoon. Syynä varmaankin eroahdistus. Joka kerta selitän, että äiti tulee pian takaisin. Kuulemma pitäisi piirtää jokin kuvio, mistä hän näkisi, että kun hän ensin leikkii ja sitten syö välipalan, niin sitten äiti tulee takaisin. Mietittävää on paljon. Vaikka poikanen osaa puhua pitkiä lauseita ja muuten ilmaista itseään, niin on paljon, mihin vajaa 2,5-vuotias ei vielä pysty. Ja saattaa kestää pitkäkin aika ennen kuin jonkin asian vanhempana arvaa. Yöheräilyjenkin syyksi paljastui monien eri testien jälkeen vilja-allergia.

Selailin viimeisen kuukauden aikaisia kuvia ja onhan tässä taas tapahtunut yhtä ja toista. Poikanen on käynyt puolivuotiaasta asti jo potalla, mutta silti on toki ollut vaippa. Kesän alussa hän oppi kuivaksi muutamassa päivässä, eikä tarvitse vaippaa enää päivisin. Nyt potta kulkee kaikkialla mukana. Kerran, kun tulin kaupasta takaisin autolle, toinen tytöistä oli laittanut poikasen potalle istumaan etupenkille ja siinä hän tyytyväisenä katseli maisemia samalla.

Tytöillä loppui ala-aste ja 13-vuotissynttärit on ensi kuussa. Tilasin tässä yksi päivä itselleni Adidaksen hupparin ja ennen kuin olin ehtinyt edes sovittaa sitä, se oli sujahtanut toisen tytön päälle ja jäi sille tielle. Eilen sitten päätin kokeilla, menisikö hänen yksi kesäasunsa minulle ja menihän se. Uskon kylläkin, että hän menee ihan kohta pituuskasvussa minun ohitseni. Niin kävi kengän koonkin kanssa, mutta pitää hyödyntää tämä aika, kun vaatekaappi ylettyy toisenkin kaappiin.

Tässä kohta pitäisi herätellä tyttöjä, kun ovat lupautuneet lähtemään kanssani kuntosalille. On kiva, kun on yhteisiä harrastuksia. Poikanen ja isukki viettävät sillä välin kahdenkeskistä aikaa ja luulenpa, että se tarkoittaa pakun kanssa puuhastelua :). Moottoripyöräkään ei enää pelota, vaan senkin kyytiin poikanen jo uskaltautui. Toki ajoreitti on vasta omalla kadulla. Muutaman vuoden päästä sitten vähän kauemmas.

 

Gluteenittomia herkkuja

Hippaa siskon kanssa 

 

Vaikka muuten on jo niin iso poika, niin tuttipullosta ei meinata päästä millään eroon :)